5. Mielipiteitä uskonnon opetuksesta

Uskonnon opetus on herättänyt monia eri mielipiteitä viime vuosikymmeninä. Suurin osa on sitä mieltä, että uskonnon opetusta on syytä jatkaa ja osa taas puolestaan vastustaa. Raimo Rintamäki kertoo mielipiteensä siitä, miksi uskonnon harjoittamista ei pitäisi kouluissa enää jatkaa (Sekulaari demokraattinen yhteiskunta koulun kasvatuksen tavoitteeksi, Forssan Lehti, 20.8.2022), johon Sakari Valtiala vastaa omassa mielipidekirjoituksessaan, kuinka uskonnon opetus ei uhkaa lasten ja nuorten ajattelun kehittymistä (Uskonnon opetus ei uhkaa lasten ja nuorten ajattelun kehittymistä, Forssan Lehti, 30.8.2022).


Rintamäki kirjoittaa tekstissään, että koulun tehtävänä ei ole kasvattaa lapsille kristillisiä arvoja ja normeja. Hän myös toteaa, että nykypäivän monimutkaistuva maailma vaatii yhä enemmän kykyä ajatella omilla aivoillaan, eikä itsenäisen ajattelun kyky kehity koulun "uskonnollisella holhouksella". Valtiala on eri mieltä väitteestä, eikä olisi Rintamäen tavoin huolissaan koulun ja kodin tarjoaman uskonnollisen opetuksen vahingollisuudesta lasten ja nuorten ajattelun kehitykselle. Hän perustelee argumenttinsa Suomen ajatuksenvapaudella. Hänen mukaansa on vain hyväksi, että kasvavat nuoret ja lapset oppivat jotakin, mitä pääsevät kyseenalaistamaan ja vastustamaan, joka siten edellyttää omaa ajattelua. Valtialan mukaan Suomessa ei lasten aivoja pestä uskonnoilla eikä millään muillakaan aatteilla, eikä ketään pitäisi vahingoittaa altistuminen uskonnolliselle materiaalille. Hän käyttää kokemusperäistä esimerkkiä ajoilta, jolloin hän silloin tällöin soitti yläkoululaisille ja lukiolaisille virsiä aamunavauksissani, jotka käsittelivät biologian aiheita. Ennen musiikin käynnistämistä hän kuitenkin pyytää kuulijakuntaa olemaan varuillaan pian kuuluvista jeesuksen ja jumalan nimistä.

On mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia mielipiteitä asiasta voi olla. Itse kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että uskonto oppiaineena on erittäin tärkeä ihan lapsen ja nuorten kehityksen kannaltakin. Uskonto on erittäin laaja oppiaine, joka antaa mahdollisuuden käyttää hyväksi omaa ajattelukykyä ja kyseenalaistamaan sekä analysoimaan eri asioita. Erityisesti yläasteella sekä lukiossa se on jopa mielenkiintoista. Eri kulttuureista oppiminen ja niiden tiedostaminen on erittäin tärkeää ja osa yleissivistystä. Varsinkin nykypäivänä on tärkeää olla tietoinen muistakin eri uskonnoista ja kulttuureista esimerkiksi kansainvälisyyden ja lisääntyneen maahanmuuton vuoksi. Matkustellessakin olisi hyvä olla tietoinen muista uskonnoista, jos maan uskontona ei olekaan valtauskontona kristinusko.

Vaikka uskonto on ollut oppiaineena jo vuosia, ei se tarkoita sitä, etteikö sitä voisi oppiaineena parantaa. Ala-asteella ainakin itselläni, keskityttiin vahvasti kristinuskoon. Uskonto oli melkein ainoastaan Raamatun lukemista ja siitä oppimista, sekä sen tarinoiden tuntemista. Musiikin tunneillakin usein laulettiin virsikirjasta virsiä. Muihin uskontoihin tutustuttiin kuitenkin, mutta sekin alkoi vasta myöhemmillä luokilla alakoulussa. Ylä-asteelle mennessä monen mielipide uskonnon opetuksesta oli melko yksinkertainen. Uskontoa pidettiin pelkkänä "Jeesusteluna" eikä sitä pidetty erityisen tärkeänä. Muistan itsekin päätyvän ajattelemaan aika samalla tavalla kuin muut. Ajattelin, että se on yleissivistävä aine, mutta itseäni se ei kiinnostanut, osittain muiden mielipiteiden vuoksi. Olen kuitenkin vuosien varrella tajunnut uskonnon opetuksen tärkeyden, ja kuinka tärkeää on olla tietoinen muista kulttuureista ja niiden tavoista. Sen takia olisi tärkeää, että muistakin uskonnoista ja kulttuureista puhuttaisiin enemmän alakouluissa. Jo nuorena olisi tärkeä tiedostaa ja arvostaa, että on olemassa muitakin uskontoja ja kulttuureja kuin oma. Itse uskonnollisuuden ei tarvitse olla kiinnostavinta, mutta yleissivistys kuuluu kaikille. 

Uskonnon opetusta pitäisikin muuttaa siten, että kaikki opiskelisivat yleistä uskonnosta riippumatonta oppiainetta. Vuoden 2020 Ylen artikkelissa "Suurin osa suomalaisista muuttaisi koulujen uskonnonopetusta" oli Ylen teettämä kysely, jossa 70 prosenttia Suomalaisista oli sitä mieltä, että nykyinen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus korvattaisiin kaikille peruskoululaisille yhteisellä oppiaineella, jossa tutustutaan maailman uskontoihin oppilaan omasta vakaumuksesta riippumatta. Kysely jakoi eri mielipiteitä. ET-opetus.fi-sivustoa ylläpitävät aktiivit olivat sitä mieltä, että elämänkatsomustieto on kaikille sopiva opintokokonaisuus, ja uuden katsomusaineen luominen olisi turhaa. Opetushallituksen opetusneuvos Satu Honkala ajattelee taas ET-opetuksen aktiivien mielipiteen olevan vanhanaikainen.


Kokonaan uuden oppiaineen laatiminen on ehkä iso vaatimus, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö uskontoa voisi oppiaineena parantaa. Pitäisi vain keksiä keino, mikä sopisi kaikkien uskontojen arvoihin, etiikkaan ja moraaliin. Elämänkatsomustieto ei kuitenkaan ehkä kattaisi kaikkea tarvittavaa ja hyödyllistä tietoa. 

Monikulttuuristuminen on nykypäivänä todella yleistä, joten on selvää, että myös lasten ja nuorten pitää olla tietoinen muistakin uskonnoista. Vasta yläkoulussa muista kulttuureista ja uskonnoista oppiminen on ehkä hieman myöhäistä, ottaen huomioon nykypäivän tilanteen. Koulussa pitäisi oppia kaikki tarvittava, ihan pienestä asti. Lisäksi monikulttuurisuus toisi ehkä enemmän motivaatiota ja kiinnostusta oppilaille. Muutosta on siis tehtävä.

Lähteet:

Kuvat:





Comments